*

Vesa Virri Opettaja, näyttelijä, koti-isä

Muista aina liikenteessä

Ajattelin tällä kertaa pohtia sitä, miten Helsingissä julkinen liikenne toimii, kun matkustetaan pienen lapsen kanssa. Liikumme kuitenkin aika paljon, joten aika paljon kokemusta on tässä talven aikana ehtinyt tulla.

Bussilla kulkiessa on aina mahdollista ettei bussiin mahdu kun keskiosassa on jo tarpeeksi lastenvaunuja ja/tai pyörätuoleja. Näin on kuitenkin käynyt aika harvoin ja onneksi nykyään yhä useampaan bussiin mahtuu jo kolmekin lastenvaunua. Lisäksi meillä matkustamista helpottaa se, että asutaan ihan päätepysäkin luona, jolloin bussissa on lähes aina tilaa. Keskellä reittiä onkin sitten enemmän onnen kauppaa, miten kyytiin mahtuu.

Koska asumme juna-aseman vieressä, niin aika paljon käytämme myös paikallisjunaa; niissä on se hyvä puoli, että käytännössä kyytiin aina mahtuu. Junalla kulkiessa lähinnä ärsyttää joidenkin ihmisten välinpitämättömyys: Aika usein lastenvaunu- ja pyörätuolipaikalle vaan istutaan vaikka muuallakin junassa olisi tilaa. Tällöin saattavat pyörätuolia käyttävät sekä lastenvaunuja työntävät vanhemmat joutua jäämään ovien eteen mikä ei todellakaan ole sen enempää mukavaa kuin välttämättä turvallistakaan. Toivoisinkin, että konduktööreja ohjastettaisiin paremmin sanomaan ihmisille, että nämä paikat on varattu erillisryhmille.

Sama tilanne on myös välillä ratikoissa, mutta koska siellä lastenvaunuille ja pyörätuolille varattu tila on pienempi, niin ihmiset kyllä vastaavasti väistyvät helpommin. Erityiskiitos HKL:lle siitä että lähes kaikki raitiovaunut ovat nykyään esteettömiä, mikä helpottaa keskustassa liikkuvan lapsiperheen elämää.

Matkantekoa on toki helpottanut se, että lunta on tänä talvena ollut sangen vähän. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että julkisilla liikennevälineillä pääsee useimpiin paikkoihin ihan hyvin. Poikkeuksiakin toki löytyy: Olemme esimerkiksi pari kertaa joutuneet käymään lastenklinikalla ja se on kyllä liikenteellistä niin hankalassa paikassa, että varsinkin talvisaikaan on lapsen kanssa pakko käyttää joko taksia tai omaa autoa. Mutta varmaan noin 98 prosenttisesti pärjäämme ilman omaa autoa.

Lopuksi julkisilla vauvan kanssa liikkuessa on vielä sekin etu, että pääsee paljon helpommin tutustumaan ihmisiin: Jotenkin se, että on vauvan kanssa liikenteessä, helpottaa ihmisten kanssa juttelemista - varsinkin mikäli tapaa toisen lastenvaunujen kanssa liikkujan. Yksin liikkuessani olenkin viime aikoina huomannut välillä ihmetteleväni miksei kukaan tule juttelemaan tai tuijota muutenkin ihastuneesti. Pakko se on todeta: kyllä se vaan on se vauva, joka kiinnostaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

En käy kiistämään kirjoittajan näkemyksiä, mutta: "Aika usein lastenvaunu- ja pyörätuolipaikalle vaan istutaan vaikka muuallakin junassa olisi tilaa."

- Satunnaisesti pääkaupungissa pistäytyvänä maalaismiehenä totean, että julkisen liikenteen käyttäminen stadilaisittain vaatii tietyn urbaanin kokeneisuuden. Lähijunan, bussin ja raitiovaunun matkustamosymboleita on ensinnäkin osattava havaita, toisaalta kyettävä ymmärtämään. Maaseudun linjavaunussa istuin on istuin, mutta citybussissa kullekin penkille on oma käyttäjäkuntansa. Matti karvareuhkassaan ja Liisa kukikkaassa esiliinassaan saattavat istua lapsiperhepaikoilla silkasta tietämättömyydestä.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Hyvä ne esteettömät kulkuneuvot. Olet vahva nostamaan vaunut jos ei niin olisi, mutta saakohan äidit helposti apua tarvitessaan.

Ainakin mummojen silmät loistaa vauvoja nähdessään ja pappojenkin.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset