*

Vesa Virri Opettaja, näyttelijä, koti-isä

Kaksi kuukautta kotona - mitä olen oppinut?

Isyys - ja vanhempainvapaani on nyt melkein puolivälissä, joten on välitilinpäätöksen aika: Eli nyt on hyvä pohtia, mitkä asiat ovat menneet oletusten mukaan ja mitkä ovat taas tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksenä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olen kyllä viihtynyt. Kun olin ennen tätä kevättä ollut 12 ja puoli vuotta samassa työpaikassa, niin pieni hengähdystauko siitä on tehnyt varmasti ihan hyvää. Olen esimerkiksi kuntoillut aiempaa enemmän, kun vauvaa on pitänyt kuljetella ja liikuttaa paikasta toiseen. Olen myös ihan uudella tavalla alkanut kirjoittamaan, lukemaan ja kehittelemään uusia ideoita.

Syksyllä kun olin vielä töissä, haasteena oli vielä sekin, että Sofia herätti pahimmillaan useita kertoja yössä. Minulle tämä oli aika raskasta, sillä olen aina ollut vähän huono nukkumaan ja varsinkin jos herään keskellä yötä, niin minun on vaikea saada uudestaan unta. Tämä on onneksi muuttunut.

Nimittäin nyt keväällä neiti on nukkunut todella hyvin ja yöheräämiset ovat olleet ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Olen lisäksi koettanut saada neidin nukkumaan joka päivä viimeistään iltayhdeksän aikoihin. Tällaiset rutiinit ovat hyväksi paitsi lapselle niin myös vanhemmallekin, kun tämän jälkeen jää illalla aikaa joko rentoutua tai tehdä päivällä rästiin jääneitä hommia.

Toisin kuin etukäteen ajattelin ja ehkä jopa pelkäsin, aamuisin ei sen sijaan ole tullut nukuttua pitkään, vaan Sofia heräilee kyllä lähes säännöllisesti aamulla kahdeksan aikaan, kun on nälkä tai vaippa pitää vaihtaa. Tämä on kyllä ihan hyväkin, sillä meillä on useampana aamuna kerhoja, muskari tai sitten ihan muuta menoa.

Lopuksi vielä yksi mielenkiintoinen muutos, minkä olen huomannut itsessäni, on ollut sosiaalisuuden lisääntyminen: Aiemmin en kadulla, puistoissa ja julkisissa liikennevälineissä juurikaan jutellut kenenkään kanssa, mutta nyt juttelusta on tullut pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Erityisesti pienten lasten vanhempien kanssa tulee usein juteltua ja vaihdettua kokemuksia muun muassa lapsen hoidosta ja lapsiperheen elämästä yleensä. Tämän lisäksi varsinkin mummoikäiset ovat usein hyvinkin kiinnostuneita lapsen nimestä ja iästä. Mielenkiinnolla odotankin, jääkö tämä höpöttäminen tavaksi vai poistuuko se lapsen ikääntymisen myötä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset